Latasin Ylen vaalikoneen julkisen rajapinnan kautta kaikki Helsingin Vihreiden ja Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaiden vastaukset. Tämä data sisältää 120 Vihreiden ehdokasta ja 115 Vasemmistoliiton ehdokasta. Allaolevassa kuvassa on kaikkien ehdokkaiden kaikki vastaukset (klikkaa kuvaa isommaksi). Jokaisessa kysymyksessä on neljä vastausvaihtoehtoa, jotka ovat kuvan sarakkeissa vasemmalta oikealle: täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. Jokainen täplä on yksi vastaus ja väri kertoo vastaajan puolueen.

Kuvassa olen tiiivistänyt kysymykset pariin sanaan, jotka kertovat mitä aihetta kysymys koskee. Näistä tiivistelmistä katoaa kuitenkin välillä olennaisia kysymyksen lisäehtoja ja muotoilun yksityiskohtia. Kysymysten koko tekstit löytyvät tämä kirjoituksen lopusta.

Vihreät ja Vasemmistoliitto vaikuttavat olevan huomattavan samaa mieltä useimmissa arvokysymyksissä: Ympäristö, maahanmuutto, kulttuuri, kasvisruoka, eriarvoisuus, sukupuolivähemmistöt ja niin edelleen. Isoimmat erot näyttäisivät olevan talouskysymyksissä.

Kaupungin tonttien vuokranalennus

Eniten hajontaa puolueiden välillä Helsingissä näyttää olevan kysymyksessä kaupungin tonttien vuokrahinnoista. Kysymys kuuluu näin: Helsingissä on varaa alentaa tonttien vuokrahintoja ja näin pienentää monen kaupunkilaisen asumisen kustannuksia. Vasemmistoliiton ehdokkaat ovat tämän väittämän kanssa selvästi enemmän samaa mieltä kuin vihreät (samaa mieltä oikealla, eri mieltä vasemmalla):

Perusteluissa molemmat puolueet tunnistavat asumisen korkean hinnan ongelman, mutta Vihreiden ehdokkaat painottavat sitä kuinka heidän mielestään alennetut tonttivuokrat hyödyttävät eniten hyvätuloisia eivätkä käytännössä alenna vuokria. Vihreät suosivat sen sijaan muita ratkaisuja, kuten rakentamista. Vasemmistoliiton edustajat perustelevat vastauksensa tyypillisesti sillä, että kaikki keinot on otettava käyttöön. Seuraavassa on poimintoja edustajien perusteluista: Vihreät vastaan ja Vasemmistoliitto puolesta.

Täysin eri mieltä (Sameli Sivonen, Vihreät):

Alhaiset tonttivuokrat ovat yhteiskunnan tukea asuntojen omistajille. Helsingissä monilla alueilla on vuosikymmeniä vanhat vuokrasopimukset ja alhaiset tonttivuokrat, joita on varaa korottaa. Vuokrien alentamisesta hyötyisivät kaikista eniten kiinteistösijoittajat sekä isojen asuntojen omistajat, eivät suinkaan pienituloiset, ja viulun maksaisivat kaikki helsinkiläiset, myös pienituloiset. Alhaisempi tontinvuokra ei helpota keskimääräisiä asumiskustannuksia. Helsinki vuokraa tontteja taloyhtiöille, yrityksille ja laitoksilla ja saa siitä tuloja, millä rahoitetaan kaikkia helsinkiläisiä hyödyttäviä palveluja, kuten kouluja ja päiväkoteja, ratikoita ja katuinfraa. Helsingin tonttivuokrien taso on määritelty niin, että se kohtelisi kuntalaisia tasapuolisesti ja vastaisi tonttivuokrien tasoa myös muissa kunnissa. Jotta emme kaupunkina antaisi piilotukea, pitää tonttivuokran olla järkevässä suhteessa kiinteistöveroon ja yksityisten maanomistajien pyytämiin tonttivuokriin.

Jokseenkin eri mieltä (Lukas Korpelainen, Vihreät):

Kysymyksenasettelu on huono. Mielestäni asumisen kustannuksia pitäisi laskea Helsingissä, mutta tonttivuokrien alentaminen alle markkinahinnan on siihen huono keino, sillä hyöty tästä valuisi lähinnä varakkaille, jotka ylipäätään omistavat asuntonsa. Tuki myös jakautuisi epätasaisesti. Tonttivuokrien alentaminen ei käytännössä alenna vuokria, vaikka tällaista virhekäsitystä julkisuudessa usein kuuleekin. Sen sijaan paras keino alentaa asumiskustannuksia on huolehtia riittävästä asuntotarjonnasta ja maksamalla kuntalaisille perustuloa, joka tukee etenkin pienituloisten elinkustannuksia. Lisäksi kaupungin asuntotuotanto ja tuetut vuokra-asunnot ovat keino huolehtia, että jokaisella on asunto. Vuokratonteista saatava tuotto tulee kaupungille kaikkien kaupunkilaisten hyödyksi ja sillä maksetaan juurikin tärkeitä palveluita. Kirjoitin tästä myös Hesariin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009634208.html

Tässä on taas vasemmistoliiton perusteluja sille miksi tonttivuokria tulisi laskea.

Jokseenkin samaa mieltä (Atte Ahokas, Vasemmistoliitto):

Asuminen on Helsingissä Suomen kalleinta. Asumisen hintaa täytyy laskea määrätietoisesti monilla politiikkotoimilla ja Helsingin talouden ollessa varsin vakaa olisi tonttien vuokrahintojen laskeminen yksi vaihtoehto. On kuitenkin tärkeää varmistaa etteivät alemmista tonttivuokrista vapautuva raha keräydy vuokraajien taskuihin vaan samalla olisi hyvä ottaa käyttöön vuokrakatto Helsinkiin.

Täysin samaa mieltä (Veronika Honkasalo, Vasemmistoliitto):

Helsingin on tehtävä kaikkensa, jotta asumisen hintaa saadaan madallettua. Asumisen kalleudesta kärsivät ennen kaikkea pienituloiset helsinkiläiset, mutta tällä hetkellä se on myös keskituloisten riesa ja Helsingin kehityksen este. Vasemmistoliiton linja on pitkään ollut se, ettei Helsingin tule omilla toimillaan nostaa asumisen hintaa, siksi tonttien vuokrahinnat on pidettävä kohtuullisina. Kaupungin maanomistuksen ensisijainen tavoite ei saa olla maksimaalisten tuottojen tavoittelu.

Kunnallinen pääomatulovero

Toinen mielenkiintoinen ja hajontaa herättävä kysymys koskee kunnallista pääomatuloveroa. Kysymys kuuluu: Pääomatulot on pidettävä kunnallisverotuksen ulkopuolella.

Tässä Vasemmistoliiton ehdokkaat ovat ylipäätään korkeamman pääomatuloverotuksen kannalla ja nostavat esiin sen, että pelkästään pääomatuloilla elävät rikkaat käyttävät kunnan palveluita vaikka eivät maksa kunnallisveroa nykyisellään. Vihreillä pääpointti on se, että pääomatuloveron pitäisi olla valtion asia. Heidän ehdokkaansa nostavat myös esiin, että jos pääomatuloverossa on vaihteleva kunnallinen osuus, siitä seuraa kuntien välistä verokilpailua ja toisaalta pääomatuloverot kertyvät epäsuhtaisesti rikkaisiin kuntiin.

Tässä poimintoja ehdokkaiden perusteluista:

Täysin eri mieltä (Mia Haglund, Vasemmistoliitto):

Ei ole oikein, että pääomatuloilla elävät ihmiset käyttävät kuntien palveluita, mutta eivät maksa niille lainkaan veroja. Pääomatulojen ja ansiotulojen verotus tulisi ylipäätään yhtenäistää, sillä nykytilanteessa rikkaiden verotus on usein kevyempää kuin keskituloisilla. Progressiivinen verotus ei siis Suomessa koske rikkaita, ja tämä on yksi keskeinen syy varallisuuserojen jatkuvalle kasvulle.

Jokseenkin eri mieltä (Natalia Kallio, Vasemmistoliitto):

Pääomatulot voisivat kuulua osittain myös kunnallisverotuksen piiriin, jotta verotus olisi oikeudenmukaista ja varakkaat osallistuisivat kuntapalveluiden rahoittamiseen maksukykynsä mukaisesti. Nykyinen järjestelmä, jossa pääomatuloja verotetaan vain valtion tasolla, ei ole riittävän läpinäkyvä eikä takaa, että kunnat saavat oikeudenmukaisen osuutensa tuloista. Tätä tulisi selvittää. Pääomatulojen osittainen verottaminen kuntatasolla voisi vahvistaa kuntien rahoituspohjaa, vähentää painetta korottaa kunnallisveroa sekä turvata peruspalvelut kaikille. Samalla on varmistettava, ettei ratkaisu johda kuntien väliseen verokilpailuun. Tässä tapauksessa kunnallisverotuksen tulisi olla progressiivista myös pääomatulojen osalta

Jokseenkin samaa mieltä (Mari Holopainen, Vihreät)

On tärkeää huolehtia oikeudenmukaisesta jaosta kunnan ja valtion välillä. Suuret verotukselliset uudistukset on aina syytä selvittää huolella. Lähtökohtaisesti pääomatuloverotus kannattaa pitää valtion tasolla. Verotulojen tasapainoinen ja oikeudenmukainen jako on Helsingin kannalta avainasemassa, jotta kaupunki pystyy tarjoamaan asukkailleen heidän tarvitsemiaan palveluja. Helsingin elinvoimaisuudesta on pidettävä kiinni.

Täysin samaa mieltä (Emil Aarnio, Vihreät)

Pääomatulojen verotus kannattaa pitää valtion verotuksessa. Suuret kunnat, joissa on kirjoilla suhteellisesti paljon pääomatuloja saavia ihmisiä hyötyisivät tällaisessa järjestelmässä merkittävästi pienempien kuntien kustannuksella. Pienissä kunnissa olisi aivan tuurista kiinni, minkä kunnan puolella joku paikallinen varakas henkilö sattuu asumaan. Olisi myös ongelmallista, mikäli esimerkiksi Pääkaupunkiseudun suuret kunnat pystyisivät asettamaan matalammat verot pääomatuloille, jolloin pääoma ja varakkaat ihmiset keskittyisivät entistä enemmän samoille alueille.

Lopuksi

Tämä oli lyhyt lähikatsaus kahteen Vihreitä ja Vasemmistoliittoa jakavaan kysymykseen. Näissäkin kysymyksissä on paljon hajontaa yksittäisten ehdokkaiden mielipiteissä myös puolueiden sisällä.

Isossa kuvassa erimielisyydet puolueiden välillä vaikuttavat koskevan talouden keinoja pitkälti samojen arvojen toteutumiselle.

Liite: Kysymysten koko tekstit

Avohakkuiden välttäminen: Kuntani tulisi välttää avohakkuita omistamillaan metsäalueilla.
Ei kiintiöpakolaisia: Kuntani pitää kieltäytyä vastaanottamasta kiintiöpakolaisia.
Ei kunnallista pääomatuloveroa: Pääomatulot on pidettävä kunnallisverotuksen ulkopuolella.
Ei terveystarkastusten yksityistämiselle: Helsingin pitää palkata ennemmin lisää työvoimaa kuin ostaa koulujen lakisääteiset terveystarkastukset yksityisiltä lääkäriasemilta.
Harvaan asutettu julkinen liikenne: Myös kuntani harvaan asutuilta alueilta pitää päästä palveluiden ääreen julkisella liikenteellä.
Hiilineutraalius: Kuntani on pyrittävä saavuttamaan hiilineutraalius jo ennen Suomen tavoitevuotta 2035.
HSL A-vyöhyke edullinen: Helsinkiin pitää palauttaa HSL:n A-vyöhykkeen edullinen kertalippu, vaikka se lisäisi kaupungin joukkoliikennekustannuksia.
Itsepalvelukirjastot: Kirjastoja pitäisi muuttaa itsepalvelukirjastoiksi, jotta kuntani voi säästää henkilöstön palkkakuluista.
Kasvisruoka kouluissa: Kouluissa ja päiväkodeissa pitää vähentää liharuoan tarjoamista.
Kotihoidon tuki: Kunnan pitää tukea rahallisesti alle 3-vuotiaiden lasten hoitamista kotona.
Kotouttaminen säästö: Kuntani pitää säästää maahanmuuttajien kotouttamisen palveluista.
Kristilliset perinteet kouluissa: Koulun on pidettävä yllä kristillisiä perinteitä.
Kulttuurivuorovaikutus: Kuntani pitää rahoittaa tapahtumia, jotka lisäävät erilaisten kulttuurien vuorovaikutusta.
Maa-alueiden pakkolunastus: Kunnan pitää tarvittaessa pakkolunastaa yksityisiä maa-alueita, jotta se saa tonttimaata rakentamiseen.
Maahanmuuttajat elinvoima: Maahanmuuttajat vahvistavat kotikuntani elinvoimaa.
Maakuntalennot: Kuntien pitää osallistua maakuntalentojen rahoittamiseen.
Menojen leikkaus yli verojen noston: Jos kunnan tuloja ja menoja tasapainotetaan, se on tehtävä mieluummin menoja leikkaamalla kuin veroja korottamalla.
Opetusryhmät yläraja: Kuntani tulisi asettaa yläraja peruskoulun opetusryhmien koolle.
Painotetun opetuksen luokat pois: Helsingin tulee luopua nykymuotoisista painotetun opetuksen luokista, kuten erillisistä musiikkiluokista.
Palvelut omistetuilta yhtiöiltä: Kunnan on ostettava ensisijaisesti palveluita omistamiltaan yhtiöiltä.
Pienet koulut lakkauttaminen: Pienten koulujen lakkauttaminen on perusteltua säästösyistä.
Polttomoottorikielto keskustassa: Helsingin tulee kieltää polttomoottoriajoneuvoilla ajaminen keskustassa.
Pride-liputus: Kotikuntani olisi hyvä osoittaa tukensa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille Pride-liputuksella.
Rakentaminen yli lähiluonnon: Kunnan on asetettava rakentaminen lähiluonnon säilyttämisen edelle.
Ruotsia koulussa: Kunnassani tulisi tarjota mahdollisuus opiskella ruotsin kieltä suomenkielisissä kouluissa jo ennen peruskoulujen kuudetta luokkaa.
Sinimusta kielto: Helsingin pitää kieltää esimerkiksi Sinimustan liikkeen lukupiirin kaltaiset ääriliikkeiden tapahtumat kaupungin tiloissa.
Teatterien rahoitus paikkaus: Kuntien pitää paikata valtion tekemät leikkaukset teattereiden rahoitukseen.
Teollisuus yli ympäristön: Kuntaani pitää houkutella lisää teollisuuden työpaikkoja, vaikka siitä olisi haittaa ympäristölle.
Terveyskeskusmaksu: Helsingin tulee ottaa käyttöön terveyskeskusmaksu palveluiden rahoittamiseksi.
Tonttien vuokranalennus: Helsingissä on varaa alentaa tonttien vuokrahintoja ja näin pienentää monen kaupunkilaisen asumisen kustannuksia.
Tukea syrjäytymisvaara-alueille: Helsingin pitää osoittaa nykyistä enemmän tukea alueille, missä asuu enemmän syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä.
Työnhaun etätuki: Pienten paikkakuntien työttömille riittää, että tukea työnhakuun saa etänä.
Vauvaraha: Kuntani pitää houkutella asukkaita vauvarahalla.